Koska sattuu tarpeeksi?

Tämä ilta on hirveä, ehkä Jannen kuoleman jälkeen yksi hirveimmistä. Todellisuus iskee tosi rajusti jokapuolelta. Kaapit ovat tyhjät, tavarat pakattuna muuttoa varten. Omat vaatteet pitäisi vielä jaksaa laittaa, mutta minulle tuli toppi. Sattuu liian kovin, ahdistaa ja pelottaa. En pysty taas tekemään mitään. Mistä tällainen kipu tulee. Voin väittää jopa ymmärtäväni niitä jotka satuttavat itseään fyysisesti ettei henkinen kipu olisi niin kova. En minä niin tekisi, mutta voisin kuvitella tekeväni. Samoin kun kuvittelin miten helppoa olisi ohjata auto vastaan tulevan rekan eteen, kaikki kipu loppuisi hetkessä. En tee niinkään mutta ajattelen tekeväni, ja pelästyn itseäni. Onneksi olen Jerryn sairaslomalla nyt kotona, minusta ei olisi huomenna töihin lähtijäksi, ei onnistuisi millään. En usko että pystyn yöllä nukkumaan, haluaisin laittaa Jannen tavarat takas kaappiin ja kuvitella että Janne tulee kotiin, leikkiä että se on vaan reissutöissä ja tulee ihan just.. Aamuun on valovuosi aikaa ja minä pelkään joka sekuntia ja minuuttia jo nyt. En halua luopua Jannesta niin kuin joudun luopumaan nyt, kodista, missä Janne asui ja minne kuoli, kaikesta. EN ole ihan vielä valmis, en haluakkaan tätä, miten aikaa käännetään taaksepäin?? Koska on tarpeeksi, koska joku ylempi taho päättää, nyt riittää ja auttaa minua voimaan taas hyvin, ilman tätä kipua. Koska on sattunut tarpeeksi??